Niityn kasvuolot ja kasvien valinta

Niittykukat valitaan kasvupaikan olosuhteiden mukaan

Niitty on usein kasvien mosaiikkia. Alueen eri osissa kasvaa hyvin erilaisia kukkia.
Lue lisää kasvupaikoista.

Valoisuus

Luonnon villiniityt, kukkaniityt, ovat aurinkoisia paikkoja ja niittykasvit tarvitsevat suoraa auringon valoa kukkiakseen. Kissankäpälä ei menesty toisten kasvien varjossa.
Puolivarjoisalla niityllä auringonvalo siilautuu puiden lehvästön lomitse tai niitty on aurinkoinen vain osan aikaa päivästä. Keväällä valoisalle ja kesällä varjoisalle lehtoniitylle sopivat kevään kukkijat kuten kevätesikko ja kevätlinnunherne
Varjoisa niitty saa vain lyhyen aikaa päivästä suoraa auringonvaloa, mutta se on muuten avoin ja valoisa. Purtojuuri on valoisien metsäniittyjen kasvi, joka aurinkoisella paikalla on perhosten mieleen.
Erittäin varjoisalla paikalla esim. havupuiden siimeksessä menestyy parhaiten metsälajisto. Aurinkoisen paikan kukkia on niukasti tai ne eivät vain kuki valon puutteessa. Kultapiisku on metsäniitylle sopiva villikukka.

Kosteus

Kalliokedot ovat erittäin kuivia ja paahteisia kasvupaikkoja. Kallion päällä kasvualusta on olematon. Maksaruohot ovat mehikasveja, jotka varastoivat vettä varteen ja lehtiin.
Kuiva keto on karu kasvupaikka. Kasvit kukkivat kevätkosteuden turvin ja ne ovat sopeutuneet kestämään keskikesän kuivan kauden. Ketojen kukkia ovat mm. keto-orvokki ja mäkitervakko.
Tuoreet tai normaalit niityt ovat aikoinaan olleet parhaita heinämaita. Keskikesän kuiva kausi on lyhyt. Villiniitty kasvaa ja kukkii runsaasti. Tyypillisiä villikukkia ovat mm. kurjenkello ja päivänkakkara.
Kostea niitty on tyypillisesti alavan maan niitty tai rantaniitty. Kasvit saavat pohjavettä koko kasvukauden ajan. Kasvillisuus on rehevää. Kostealla niityllä menestyviä kukkia ovat mm. kullero ja rantakukka.
Hyvin märkä kasvupaikka sopii rantakasveille. Loiva ja matala rantaniitty on kuivanakin aikana kostea ja kevättulva voi kestää pitkään. Niityn märkiin painanteisiin sopivat kurjenjalka ja keltakurjenmiekka.

Maaperä

Hiekkapitoinen maaperä on lämmin eikä roudi.
Hiekka ei pidätä vettä, joten maaperä kuivuu nopeasti kevätkosteuden mentyä.
Ravinteet huuhtoutuvat veden mukana syvälle juurten ulottumattomiin.
Hiekkamaalla voi olla harva kasvillisuus monta vuotta kylvön jälkeen. Matalaksi jäänyt keltasauramo kukkii näyttävästi.
Savinen maa pidättää vettä ja ravinteita.
Se onkin vetinen ja kylmä maa.
Savi routii talvella ja halkeilee kuivuudesta kesällä.
Maan liikkuminen vaatii kasvien juuristolta kestävyyttä.

Moreeni sopii yleensä niityn kasvualustaksi. Suomessa se on yleisin maaperä.
Moreenissa on sekaisin hienoa ja karkeaa hiekkaa, soraa ja kiviä. Yleensä seassa on myös savea ja multaa.
Moreeni pidättää ja läpäisee sopivasti sekä vettä että ravinteita. Hiekkapitoinen moreeni ei roudi ja on lämmin kasvualusta. 

Multamaa on ravinteista ja kasvit kasvavat rehevästi. Maaperä on aina kasvillisuuden peitossa.
Kasvien keskinäinen kilpailu on ankaraa, mikä karsii joukosta kuivien ketojen lajistoa.