Luonnon kuivakukkia
Niittykasvit sopivat maljakkoon, mutta kukkien joukosta löytyy sopivia kasveja kuivattavaksi. Muutamat niittykasvit voi käyttää kokonaan ja joistakin kuivaukseen soppivat nuput, kukat, siemenkodat, lehdet tai varret.
Keräyksen oikea ajoittaminen on tärkeää kuivauksen onnistumisen kannalta. niittykasveja voi kerätä vielä syyskesällä kukinta-ajan lopussa. Kun kasveja poimii pitkin kesää, saa oman näppituntuman parhaasta keruuajasta.

Kukat kerätään heti niiden avauduttua. Ahomansikka sopii prässättäväksi.

Ahosuolaheinä pomitaan kukinnan alkuvaiheessa. Kasvi muuttaa hiukan ulkonäköään kuivauksessa.

Kasvi poimitaan kukkien avauduttua kokonaan. Heinätähtimö sopii prässättäväksi.

Hiirenvirna kerätään kukinnan alkuvaiheessa. Myös varsia ja mustia siemenpalkoja voi kuivata.

Jänönapila on yksi parhaimpia kuivattavia luonnonkukkia. Se säilyttää muotonsa ja värinsä kauan. Kasvin nuoret kukat voi kuivattaa seppeleenä.

Kanerva kuivataan kukkien avauduttua. Vihreitä varsia voi kerätä myös syksyllä kukinnan jälkeen. Kanerva ei juurikaan muuta ulkonäköään ilmakuivauksessa.

Kannusruoho, kuten useimmat muutkin luonnonkasvit, kerätään kukinnan alussa. Tuoreet kukinnnot ovat parhaimpia. Kannusruoholle sopii hiekkakuivaus.

Keltamatara kuivuu parhaiten, jos kerää nuoria kukkia. Kasville sopii ilmakuivus.

Keto-orvokki kukkii koko kesän. Kukkien prässäys onnistuu hyvin.

Ketosilmäruoho kuivataan heti kun kukat ovat auenneet. Kasvi sopii prässättäväksi.

Kielo kerätään alkukesällä, kun osa kukista on vielä nupulla. Kasvi muuttaa hiukan ulkonäköään kuivauksessa. Myös kielon lehdet sopivat hyvin kuivaukseen. Hiekkakuivauksessa kellot jäävät avonaisiksi.

Kissankäpälä kerätään heti kukkien avauduttua. Kukista voi kuivata seppeleitä.

Käenkaali säilyttää värinsä kuivana. Koko kasvi sopii hyvin prässättäväksi.

Mesiangervo kerätään, kun kukat ovat nuppuvaiheessa. Kasvi muuttaa hiukan ulkonäköään ilmakuivauksessa. Hiekkakuivauksella mesiangervo säilyy luonnollisen näköisenä.

Metsä-apila on parhaimmillaan nuppuvaiheessa. Kasveista kerätään tuoreita, vielä osittain nupussa olevia varsia. Värit säilyvät kuivatuksessa ja kukinnot ovat tuuheita. Metsä-apila muuttaa hiukan ulkonäköään ilmakuivauksessa. Kasville sopii hiekkakuivaus.

Mäkikuisma kerätään kuivattavaksi heti kukkien avauduttua tai siemenkotien ollessa kauniin ruskeita.

Niittyleinikki kerätään kukkien avauduttua. Kauniit keltaiset kukat sopivat hyvin prässättäviksi.

Niittynätkelmä kerätään kukinnan alkuvaiheessa. Kukat muuttavat hiukan ulkonäköään ilmakuivauksessa, mutta lehdet säilyvät hyvin.

Nurmikohokki kerätään kukinnan alkuvaiheessa. Kukat ovat ilmakuivattuina kauniita.

Ojakellukka kerätään kukinnan alussa tai siemenvaiheessa. Nuori kellomainen kukka on helppo kuivata.

Pietaryrtti kerätään heti kukinnan alussa. Pietaryrtin syksyisiä mustuneita siemenkotia voi myös käyttää. Kasvi ei juurikaan muuta ulkonäköään ilmakuivauksessa.

Piharatamo kasvaa korkeaksi rehevällä kasvupaikalla. Sen koristeellinen tähkä sopii hyvin kuivakukkatöihin. Tähkät voi kerätä kukkimisen jälkeen.

Poimulehti kerätään kukinnan alkuvaiheessa. Vaaleanvihreät kukinnot, ja kukkatertut voi kuivata ilmassa. Lehtiä voi prässätä.

Vasta avautuneet siemenhahtuvat voi sumuttaa hiuslakalla, jolloin ne säilyvät vuosia.

Päivänkakkara poimitaan, kun mykerö on tiivis ja terälehdet pysyvät hyvin kiinni. Kuivataan ilmassa tai hiekassa. Kasvi sopii prässäykseen.

Ranta-alpi kerätään kukinnan alkuvaiheessa. Kukat muuttavat hiukan ulkonäköään ilmakuivauksessa, mutta värit säilyvät hyvin. Ranta-alpia voi myös poimia loppukesällä, jolloin alimmat kukat ovat siemenkotina. Talventörröttäjänä sen siemenkotia ja rankoja voi käyttää kuivakukkina.

Ruusuruoho kuivataan nuppuvaiheessa. Kasvi muuttaa hiukan ulkonäköään ilmakuivauksessa. Kukkia voi myös prässätä.

Kasvia voi kerätä pitkin kesää. Siankärsämö ei juurikaan muuta ulkonäköään ilmakuivauksessa.
Lisää tietoa luonnon kuivakukista ja kasvien kuivauksesta
Göthlin, S. Kaunista kuivaamalla. 1993.
Mattila, T. Arjen iloa, juhlan odotusta. 1999.
Mattila, T. Suomen terveyskasvit. 1999.